Pipsan pentujen syntymästä on jo yli 2 vuotta. Nämä kaksi vuotta tässä välissä ovat olleet aikaa tutkiskeluun ja voimien keräilyyn. Päätin viime vuonna pistää parsonrussellinterrierien kasvattamisen ainakin tilapäisesti tauolle ja vapautin kaikki sijoitusnarttuni perheilleen. Oli aika keskittyä muuhun hetkeksi.
9.2.2019 sanoimme hyvästit Beastielle. Beastie oli minun kultapoikani, jota minulla on edelleen hirveä ikävä. Mutta nyt Beastien on hyvä olla ilman stressiä.
7.2.2020 sanoimme hyvästit meidän matriarkalle Bonolle 16v3kk kunnioitettavassa iässä. Bono sai nukkua ikiuneen meidän sängyssä minun ja Marcon kainalossa. 16 vuoteen mahtuu niin paljon muistoja, että niitä on pystynyt jo välillä naureskelemaan. Bono oli persoona.
Onneksi väliin mahtuu myös ilonaiheita. Lokakuussa 2019 perheeseemme liittyi Neneh, pieni amerikanpaimenkoira (Zero G’s Jam-Min’ Northern Lights). Haimme koko perheen voimin Nenehin USA:sta ja se on reissu, jota me kaikki tulemme varmasti muistelemaan pitkään. Neneh on osoittautunut juuri sellaiseksi kuin toivoimme!
Bessie voi edelleen hienosti, vaikka täyttikin maaliskuussa jo 14. Se on Nenehille auktoriteetti ja Neneh kunnioittaa Bessietä valtavasti. Toivottavasti Bessie jaksaa puksutttaa yhtä vanhaksi kuin Bono :)
Jos kaikki menee hyvin, niin Neneh on toivottavasti seuraavien Pitmywits-kasvattien emä. Mutta aika näyttää, vielä on siihen pitkä matka.
Pitmywits 