Meidän pikku-muumit kasvaa päivä päivältä isommiksi ja meno senkun kiihtyy. Ovatpa muuten melkoisen hiljaista sakkia, kun yöllä en herää kuin kerran pieniin ääniin! Ei näin ole ollut aikaisemmin :) Luonteet ovat jo kehittyneet ja poikien kodit ovat alkaneet hahmottumaan. Maistelen niitä vielä hetken, ennen kuin paljastan. Sijoitusnarttuni olen melkein valinnut, mutta sitäkin pitää hiukan miettiä. Toinen valinta tytöissä on vielä avoin. Tyttö siirtyy siis Taijan omistukseen/osaomistukseen eli odottelemme sitä, että Taija pääsee ja jaksaa tulla katsomaan pentuja. Pennuille varasin myös sirutuksen ja eläinlääkärin tarkastuksen keskiviikolle 29.12.
Kuvia yritin räpsiä vain Justiinasta ja yhden kohtalaisen sain. Sitten loput ovatkin videoita, tulevat pikkuhiljaa kunhan youtube jaksaa vain ladata ne sisäänsä. Videot ovat hämäränpuoleisia, kun kuvasin ne eilen illalla yhdeksän jälkeen.
Ihan muuta asiaa…
Minun piti olla ensin ihan hiljaa, kun asia ei minua mitenkään edes kosketa, mutta ajattelin nyt hiukan ihmetellä tätä turkulaisten parsonihmisten omille kintuille pissimistä. Meillä on isolla porukalla tosi hyvä henki ja pikkujouluissakin osanotto suuri. Valitettava tosiasia on se, että yksi ruttoinen omena puussa pilaa koko omenasadon. Minua on aina ihmetyttänyt se, että aikuiset ihmiset eivät voi keskustella asioista kasvotusten vaan tunnetaan tarvetta huudella blogeissa joko nimettöminä kommentoiden tai ihan sitten omassa blogissa ja sitten poistaa kirjoitus, kun pokka ei sitten loppujen lopuksi riitäkään sanojensa takana seisomiseen.
Kasvattaminen on sellainen asia, josta jokaisella on oma mielipiteensä. Tosiasia on se, että vain kasvattaja itse tietää ne päätökset millä perusteilla yhdistelmänsä valitsee. Kasvattaminen ei ole musta-valkoista, jossa tulos 1+1=2 vaan se voi olla mitä tahansa yhden ja sadan väliltä. Helppoa olisi, jos meillä olisi objektiiviset mittarit koiran hyvyyden arvioimiseksi. Meillä on luonnetestejä, näyttelyitä, luolakokeita ja muita lajeja, mutta osassa niistä koiran arvioiminen on subjektiivista. Mehän voisimme sanoa, että jalostukseen ei tulisi käyttää koiraa, joka saa luonnetestissä alle 100 tai yli 200 pistettä, on hammaspuutoksia, ei saa näyttelyissä vähintään EH:ta ja eikä suorita luolakoetta hyväksytysti. Mutta kun asia ei vain ole näin yksinkertainen. Alle 100 pistettä luonnetestissä saanut koira voi oikeassa yhdistelmässä olla loistava jalostuskoira. Hammaspuutoksinen koira voi oikessa yhdistelmässä saada täydellä purukalustolla olevia pentuja jne.
Meidän tulisi luottaa siihen, että meidän kasvattajakolleegamme tietävät mitä ovat tekemässä. Kasvattajan täytyy olla rehellinen omalle kasvatustyölleen ja kasvattiensa omistajille, ei pöytälaatikkokasvattajille. Itse en aina ole samaa mieltä yhdistelmistä mitä muut tekevät, mutta minä näenkin vain sen pinnan. Minä tiedän, että vaikka tietty uros ei sopisi esimerkiksi Bessielle, se voi olla loistava juuri tuon koiran kanssa. Enhän minäkään pistä Bessietä ja Tuurea yhteen, niin kiva ja helppo paritus kuin se olisikin. Eikös kasvattamista ole juuri se, että sitä omaa sesseä ja turrea ei tarvitse pistää yhteen, jos kasvattaja tietää yhdistelmän olevan huono? Se ei tarkoita sitä, etteikö sesse ja turre olisi jossain toisessa yhdistelmässä oikeasti kokeilemisen arvoinen juttu.
Mikä on tämän kupletin juoni siis: nähkää ne harmaat sävyt. Olkaa aikuisia, keskustelkaa kasvotusten. Seiskää omien mielipiteidenne takana, jos ne oikeasti ovat sen arvoisia, että niiden takana kannattaa seistä. Ei aina tarvitse olla samaa mieltä, mutta toimeen pitää pystyä tulemaan. Hyvä keskustelu voi taas kantaa hedelmää pidemmälle. Blogeissa huutelu ja omille koiville pissaaminen taas ei vie minnekään. Toki se voi hetkeksi pönkittää omaa itsetuntoa, mutta mitäs sitten, kun YYA-sopimus raukeaa eikä sitä ystävää olekaan hädässä?
Tähän saa kommentoida, mutta omalla nimellään. Nimettömät huutelut poistan heti. Mieluiten tietysti vaikka puhelimella tai ovikelloa soittamalla, meillä on ovet aina avoinna. Ugh, olen puhunut
Pitmywits 