On ne vaan niin suloisia

Silmät sitten aukesivat kaikilta aikanaan, Rääpäle piti silmiä kiinni pisimpään. Kuulotkin tuntuvat kaikilla jo pelaavan, mutta melko valikoivasti. Kohta ei pääse pentuhuoneeseen enää hiipimään vaan heräävät pienimpäänkin rasahdukseen. Kovin kilttejä ovat kaikki vielä, yöt nukutaan hienosti ilman mutinoita. Kolmelle pennulle puuttuu vieläkin koti muutaman muutoksen vuoksi, mutta uskon vahvasti, että näille pennuille ne oikeat kodit on siellä jossain. Ei mulla mitään kolmatta koiraa vastaan olisi, mutta ehkä viisi koiraa olisi jo liikaa :) Tai Marco on hyvin vahvasti sitä mieltä, että kolmas koira ei meille sovi, mutta jos sitä oiekaa kotia ei löydy… ;)

Mutta siis jos olet kiinnostunut tarjoamaan pennulle hyvän kodin, soittele, niin jutellaan enemmän. Minulle tärkeää perheessä on, että parsonia ei haeta turhan ruusuisella kuvalla ja ollaan valmiita tekemään sen kanssa töitä. Rajoja ja rakkautta sopivassa suhteessa. Kiva olisi nähdä pentuja myös näyttelyissä, mutta tärkeämpää on se, että pentua rakastetaan juuri sellaisena kuin se on. Minulle kun nämä ovat kaikki niitä ykkösiä. Olen tulossa lokakuun lopussa/marraskuun alussa Rovaniemelle lentäen (tai itse asiassa Sodankylään), joten pennun kuljetus Pohjois-Suomeenkin onnistuu tarvittaessa :)

Jauhelihaa pennut syövät isolla innolla ja ensimmäinen madotuskin on saatu loppuun tämän päivän aikana. Pentue on kyllä tosi tasainen, ei vielä suuria luonne-eroja nähtävillä. Kokoeroa kyllä on, Korppu edelleen pienimpänä ja Mössi hätyyttelee kilon rajaa.

Kuviahan te tulitte kuitenkin katsomaan, joten olkaa hyvä…

Korppu-tyttönen