Eilen räpsin hiukan kuvia pentusista, kun sattui taas hetki aikaa. Suloisia ovat edelleen kaikki ja niin älyttömän tasaisia. En osaa kenestäkään vielä sanoa luonteesta sen enempää kuin Kidistä, joka on varmaankin porukan johtaja. Mutta muutoin ei kukaan erotu kovana tai pehmeänä. Mikä on tietysti hyvä juttu!
Kuulot pelaavat kaikilla, pikkuhiljaa alkavat kuulemaan jo pienimpiäkin rasahduksia ja tänään ensimmäistä kertaa osa heräsi, kun tulin aamulla huoneeseen. Uni on vieläkin pääasiallinen tehtävä, mutta hetki jaksetaan jo viihdyttää. Jauhelihaa syödään nyt kahdesti päivässä ja määrät vaan kasvaa tästä. Loppuviikosta varmaankin lisätään jo vähän kananmunankeltuaista, kermaviiliä ja ehkä myös nappulaa jossain vaiheessa. Mutta se löpinöistä, kuvia, kuvia!
Ensin maailman suloisin kuva, eikö?