Torstai-iltana Kehrääjäntien talon valtasi hiljaisuus. Bessie oli hiukan hukassa ja tuijotteli minua kysyvästi kodinhoitohuoneen ovella ”mihin olet ne pennut piilottanut?!?”. Nopeasti elämä kuitenkin on palannut raiteilleen, kiitos lisätyn liikunnan eli Bessie pääsi perjantaina agilityyn ja lauantaina sekä sunnuntaina tehtiin pitkät metsälenkit. Teki ihan hyvää itsellekin :)
Pennuilla on alkanut hienosti elämä uusissa kodeissa ja taitavat olla pyörittäneet omistajat tassujensa ympärille. Toivottavasti kuulen pennuista tulevaisuudessa paljon ja usein ja varoitanpa kutsuvani itseni myös kylään :)
Tässäpä vielä kuvia viimeisen päivän ulkoiluilta, en ollut vielä postannutkaan yhtään ulkoilukuvaa! Justus oli lähtenyt jo edellisenä päivänä. P
Kidi
Rio tutkii lumihankea
Jamosta tuli uudessa kodissa Rasmus
Jessi, my precious
Ei meillä kauaa hiljaisuus vallinnut, kun sunnuntai-iltana Pate tuli käymään ”trimmattavana”. En siis kutsu missään tapauksessa itseäni trimmaajaksi, vähän katsottii turkkia ja otettiin suurimmat pois. Patesta on kasvanut hyväkäytöksinen nuori mies! Eka kerta trimmauspöydällä eikä mitään ääntä. Turkki oli upea, nypittävät karvat lähtivät helposti. Minä voisin ottaa milloin tahansa tuollaisella turkilla varustetun parsonin :)
Komea mies muutoinkin Pate on, Bessie-mummon kuonon perinyt eli kuono-osa saisi olla vahvempi. Yritimme myös mitata säkäkorkeutta ja sinne lähemmäs 38 senttiä se meni, mutta ei mielestäni kyllä näytä niin korkealta.
Pate pönöttää vapaasti, ei aseteltuna
Pitmywits 