Eilen pentuset kävivät pentutestissä ja voin sanoa, että ei taas yllätyksiä tullut. Kovin ovat tasaista sakkia – ja rohkeita ihan joka ikinen!
Pisteet vaihtelivat Laten 46,5 pisteestä Mössin 58 pisteeseen. Pisteet eivät suoranaisesti kerro mitään, osakokonaisuudet on ne tärkeimmät. Late on pentueen ainoa ”ns. helppo, lapsiperheen koira”, joten Late on menossa oikeaan perheeseen. Muiden pisteet Neo (ent. Fantsu) 50,5, Roope (ent. Piers) 54,5, Rääpäle 57,5 ja Korppu 52 pistettä
Perjantaina on sitten vuorossa sirutus ja eläinlääkärin tarkastus. Sitten ovatkin valmiita lähtemään ensi viikon aikana omiin koteihinsa. Apua! Onneksi Mössi ainakin jää ihan lähelle ja Korppuakin näen toivottavasti usein.
Rääpäle on edelleen vailla harrastavaa kotia. Aktiivinen, melkoisen sporttinen kaveri olisi tarjolla. Ihana, mun mussukka. Ottakaapa siis yhteyttä, jos olette kaveria vailla!
Viime viikolla pennut aloittivat agilityuransakin, kylläkin osallistumalla ATT:n hallituksen kokoukseen. Hännät ojossa heti tutkimaan paikkoja, kunnes uni voitti. Melkoisen helppoja pentuja, nukkuvatkin koko yön läpi!
Sunnuntaina oli kiva keli ja käytiin lasten kanssa metsässä lenkillä. Stellakin teki iloisesti reilun kilometrin lenkin (istui rattaissa kunnes ei enää rattaat mahtuneet polulle).
Huhhuh, kylläpä on ollut blogissa hiljaista! Taas lupaan ja vannon, että nyt yritän päivittää blogia edes kerran kuussa *grin*
Agility
Bessien kanssa ollaan agilityä harrastettu edelleen noin kerran viikossa. Enemmän tarttis treenata, mutta päivät eivät vain anna myöden. Iltaisin hallissa on tietysti treenejä, mutta viikonloppuna voisi yrittää käydä treenaamassa, mutta jotenkin sitä on viikonloppuisinkin löytynyt paljonkin tekemistä. Mutta ollaan myös kisattu harvakseltaan ja kahdesta viimeisestä kisasta on saatu nollat ja viime kisoissa päästiin jopa palkintopallille! Katsoin videoita parin vuoden takaisesta menosta ja kyllä meno on parantunut ja ohjauskin, mutta paljon on vielä tehtävää! Hauskaa meillä on joka tapauksessa :D
Kasvattipäivät
Syyskuussa vietettiin joka vuotisia Pitmywits-kasvattipäiviä ja ihan kivasti oli taas koiria paikalla. Tutustuttiin jälleen Flyballiin, joka oli kaikille uusi laji. Pallohullua porukkaa kaikki! Tässäpä muutama tilannekuva päivästä. Kiitos vielä kaikille osallistujille!
Kaneli treenaamassa
Toinen pöksytyttö, TyyneKoko poppoo, vasemmalta oikealle koirat Tyyne, Poju, Kaneli, Bessie, Justus, Kidi, Pate ja Jessi
Erikoisnäyttely
Erikoisnäyttelyssä piipahdin Kanelin kanssa ja esitin myös Kanelin veljen Pojun. Molempien arvostelut olivat hienot ja kehäkäytös ihan mukavaa. Poju oli käynyt näyttelykurssin, minkä selvästi huomasi, mutta minun ja Kanelin kaksi treenikertaa yhdessä olivat vähän turhan vähän :)
Pojun arvostelu kuului seuraavasti (Tuomari Tarmo Viirtelä)
Käytös: rodunomainen lähestettyessä. Koko: hyvä. Hyvä pään muoto mutta hieman korkea otsapenger. Purenta ok. Kaunis ilme. Hyvät korvat. Hyvä kaulan pituus ja lapakulma. Aika lyhyt ja suora olkavarsi. Rintakehä mitattavissa. Hieman pitkä lanne. Hieno häntä. Niukat polvikulmat, matala kinner. Erinomainen karva. Reipas käytös. Hyvä askelpituus. Tuloksena hienosti PEK3!
Pojun kanssa kehässä
Kanelin arvostelu kuului seuraavasti
Käytös: rodunomainen lähestettyessä. Koko: hyvä. Hyvä pään muoto. Kaunis ilme. Toine korva ajoittain rauhaton. Hyvä kaula ja rungon pituus. Erinomainen etuosa, hyvä rintakehä. Hieno häntä. Hieman niukka polvikulma. Karkea karva. Liikkuu hyvällä askeleella kunhan malttaa. Reipas käytös.Tuloksena Kanelille PEK4. Tuomari kävi ennen viimeisiä kävelykierroksia sanomassa minulle, että tässä tytössä olisi potentiaalia, jos saisit sen vain kävelemään. Ehhehe, Kaneli meni enemmän nelivedolla kuin kävellen :)
Pentuja tulossa?
Bessie minun on tarkoitus astuttaa suurella todennäköisyydellä seuraavasta juoksusta. Uros on valittu, mutta pysyy salaisuutena silmätarkastukseen saakka. Bessien silmät on tarkastettu ja edelleen ovat täysin priimaa. Tästä lisää siis lähitulevaisuudessa!
Pennut saivat viikonloppuna lisää elintilaa eli pentulaatikko vaihtui pieneen pentuaitaukseen, jonka toiseen päähän viritettiin myös pissapaperit. Peppi huolehtii kyllä pentujen jätösten siivoamisesta edelleen todella loistavasti, mutta pääsevätpä pennut vähän pesästään pois tarpeilleen tarvittaessa.
Pennut kasvavat siis kohisten ja pikkuhiljaa on alettu nähdä myös pientä leikinpätkääkin. Hauskan näköistä, kun jalat eivät kuitenkaan vielä kanna ja välillä mennään ympäri ämpäri. Korvat ovat jo muutamalla auenneet, Musti taitaa tulla tässäkin vähän jälkijunassa, avasihan se silmänsäkin vasta eilen!
Mutta niitä kuvia!
Musti, pikkuinen Musti
Pomo, mahtava pikkumies!
Trudy
Nami, sanoo Trudy
Trudy heilutti myös ensimmäistä kertaa häntäänsä, ja Peppi hyppäsi kuvaan!
Mani on aina ensimmäisenä kaikkialla, siitä taitaa tulla joukon johtaja :)
Pentuset täyttivät tänään 2 viikkoa. Eilen Mani avasi yhden silmänsä ja aamulla molemmat olivat avoinna. Sitten Mette ja Pomo avasivat yhden silmänsä ja ainoastaan Musti ja Trudy sinnikkäästi pitävät silmänsä kiinni. Korvat eivät ole auenneet kenelläkään, se tuli testattua tänään taas imurin varressa :) Nyt marsut ovat myös löytäneet jalkansa mahan alta pentulaatikkoa mennään jo kovasti ympäri. Siis vaikka silmät eivät ole kaikilla edes auki ja niilläkin joilla ne ovat, näkökyvystä ei voida edes puhua useampaan päivään!
Alusia on vaihdettu tiuhaan, koska kun maitoa menee sisään melkoista vauhtia (n.50 g tulee painoa/vrk), täytyy sitä tulla uloskin. Vaikka Peppi hoitaa lasten putsauksen hienosti, aina joku ehtii talloa kakkaa ennen kuin Peppi on sen siivonnut pois. Eilen pesin myös pennut ensin ja meinasin purskahtaa nauruun, kun Pomo pisti pesutilanteessa sellaisen show’n pystyyn, että olisi voinut vähintään päätä leikattavan! Kynsiä olen leikannut jo useita kertoja, ne ovat teräviä kuin neulat.
Tässäpä kaksiviikkoiskuvat, todelliset pikaräpsäisyt, kun kameran akku ilmoitti loppuvansa. Mette myös päästi kuvauksen loppuvaiheessa haisevan vastalauseen koko kuvaussessiolle :)
Peppi päätti hautoa pentuja pitkään ja hartaasti ja aloitti avautumisvaiheensa keskiviikkona, 61. päivän, iltana klo 21. Eka yö vietettiin sitten jo pentuhuoneeksi muutetussa kodinhoitohuoneessa, mutta mitään kiirettä Pepillä ei ollut. Vasta torstaina kolmen jälkeen alkoi supistuksia tulla ja 15.38 oli ensimmäinen tricolor-uros maailmassa. Toinen uros, valko-ruskea, tuli sitten 10 minuuttia myöhemmin ja klo 16 vielä heti perään valko-ruskea tyttö. Selvästi tunsin mahassa vielä kaksi pentua, joten ei muuta kuin odottelemaan.
Puoli viisi Peppi alkoi supistella tehokkaasti, mutta pentua ei vain kuulunut. Kun supistuksia oli kestänyt tunnin, katsoin parhaaksi soittaa eläinlääkäriin, jossa kehotettiin tulemaan paikalle. Niinpä pennut ja Peppi pakattiin autoon ennen kuutta ja lähdin Koira-Kissaklinikalle, jossa Peppi vietiin ensin röntgeniin. Röntgen-kuva paljasti, että mahassa on tosiaankin kaksi pentua ja niiden asento on oikein hyvä, mutta jostain syystä ne eivät vain tule ulos. Peppi pistettiin kalkkitippaan ja kun se ei tuottanut tulosta, lääkäri alkoi puhua keisarinleikkauksesta. Kello oli hiukan vajaa 7 eli supistelua oli kestänyt jo 2,5 tuntia. 19.10 lääkäri pisti vielä oksitosiinipiikin ja sanoi, että jos puolen tunnin päästä ei ole edistystä, on pakko leikata. Kello oli 19.40 ja lääkäri tuli jo rauhoituspiikin kanssa huoneeseen. Pepillä oli pissahätä, joten vein sen tippapullon kanssa pissalle ja siellä sitä alkoi supistella vielä enemmän. Pääsimme hoitohuoneeseen ja supistukset olivat selvästi saaneet pennun liikkeelle ja kaunis trikkityttö syntyi 19.45! Viimeinen, valko-ruskea tyttö, syntyi vielä sitten muutaman minuutin päästä ja pääsimme lähtemään kahdeksan jälkeen kotiin.
Peppi on ollut huippuäiti, kesti hyvin eläinlääkärin stressin ja maitoakin alkaa erittymään. Selvästi se on kaivannut omaa rauhaa, joten en ole käynyt siellä kuin pakolliset eli antamassa ruokaa ja pissattamassa sen. Illalla sitten punnitsen pennut ja katson, että kaikki on muutenkin hyvin. Pennut ovat hiljaisia, mikä kertoo siitä että niillä on kaikki hyvin. Toivottavasti draama loppui sitten tähän!
Kuvassa vasemmalla alhaalta ylös: trikkityttö ja trikkipoika. Oikealta alhaalta ylös valko-ruskea poika, tyttö ja tyttö.
Pennuilla on kaikilla jo nimet, mutta ne paljastan sitten kun voin ottaa pennuista yksityiskuvat :) Pari pentua vielä vailla rakastavaa kotia!
Pepin raskaus on nyt päivässä 37 ja kun ETA (estimated time of arrival) on päivän 61 tienoilla, yli puolenvälin ollaan jo. Mama-to-be ottaa elon jo hyvin rauhallisesti :) Sijoituskoti Pepin narttupennulle on vielä löytymättä, joten jos sellainen kiinnostaa, otahan yhteyttä!
Kuva Anna Virta
Bessien pennuista Justus tosiaankin esiintyi viime viikonloppuna Turun näyttelyssä. Arvosanaksi Justus sai EH:n hienolla arvostelulla. Justusta ei kävely voinut vähempää kiinnostaa, paljon mukavampaa olisi ollut leikkiä edellä kulkevan kanssa. Justus on siitä ihana uros, että sillä ei ole kenellekään pahaa sanottavaa, häntä heilui ihan koko ajan. Jos Justus saadaan esiintymään kunnolla, uskoisin sen pärjäävän myös näyttelyissä!
Justuksen siskolta Riolta tuli myös kuulumisia ja kuvia. Rio on myös edelleen se ”Justiina”, jollainen se oli meillä eli täynnä virtaa ja aina valmis toimintaan. Riosta otettiin syksyllä kuvia ja tässäpä parhaimmat teille näytille. Kaunis Rio! Kuvat Mari Joutjärvi
Just-pentue on luonteiltaan tuntunut perineen äitinsä iloisen elämänasenteen. Bessien viimeisestä pentueesta olenkin sitten haaveillut tekeväni jotain erityistä, mutta se vaatii parin tähden ja kuun asettumista oikeisiin uomiin. No pentueen ajankohta on aikaisintaan loppuvuodesta tai sitten ensi keväänä eli vielä on aikaa :)
Niin ja se agility! Bessien kanssa ollaan tasaisesti starttailtu kolmosissa. Ei mitään menestystä, yksi ainoa tuloskin vasta, mutta eilen esimerkiksi parilla radalla yksi pieni ohjausvirhe (josta hylky) ja muutoin puhdas rata eli jos me edes yksi nolla tälle vuodelle saataisiin?
Oikeesti, mä en ymmärrä miten nuo muut kahden pienen lapsen äidit ehtivät päivittää blogiaan vähintään kerran viikossa. Minä ehdin avata koneen ehkä kerran viikossa, muuten tarkastan sähköpostit ja facebookin kännykällä. No tai siis älypuhelimella ;)
Tiivistetysti tapahtumia eli Bessien kanssa kisattiin ekat kisat kolmosissa ja vaikka radat olivat haastavia, siellä oli ihan kivoja toivonpilkahduksia ja en sentään itkien joutunut lähtemään radalta pois vaan päästiin molemmilla radoilla ihan maaliin saakka. Nyt sitten tuli pieni tauko juoksujen muodossa, mutta marraskuussa taas palataan kisakentille.
Syyskuussa meillä oli kasvattitreffit ja tosi kivasti kasvatteja olikin paikalla. Ensimmäisät Pure-pentuetta edusti Ava, toista Apple-pentuetta Pate, Peppi ja Jaffa. Viimeisimmästä Just-pentueesta paikalla olivat Rio, Jessi, Kidi ja Justus. Tosi iso kiitos kaikille mukavasta päivästä! Jokainen oli kyllä todella lupaava agilitykoiran alku! Kuvat olivat sen verran tärähtäneitä eikä minun kamerani pysynyt mukana vauhdissa etten niitä nyt tänne sitten linkittele :)
Lokakuun alussa lähdin sitten Erkkariin turistiksi. Erkkarissa ainoastaan ihanainen Rio esiintyi EH:n arvoisesti. Se tyttö on kyllä sulava liikkuja ja kantaa itsensä hienosti. Rion ensimmäinen näyttely vähän aikaisemmin meni loistavasti ja Rio sijoittui heti PN-kehässä (PN4)! Törmäsin myös Pepille sulhaseksi suunnittelemaani urokseen. Haastattelin uroksen emäntää vähän tarkemmin ja se vahvisti sitä, mitä olin jo Anjalta kuullutkin. Pepin hienojen terveystulosten vahvistuttua (silmät ok, polvet 0/0 ja lonkat A/A) soittelin ja sovin sitten Cassun jalostuskäytöstä Cassun toisen omistajan, Merjan, kanssa. Eli nyt se on sitten sovittu! Peppi treffaa seuraavista juoksuista (jos alkavat joulukussa) komean Cassun, Tallitontun Ylipäällikön.
Päivittelen kotisivuille tiedot, kunhan taas löydän hetken!
Ei olisi Pepin näyttelyura hienommin voinut alkaa! Peppi räjäytti potin totisesti Kuopion KV-näyttelyssä:
ERI/1 SA PN1 SERT VSP ja vielä kaupan päälle ROP-juniori!
Kyllähän minä tiesin, että Peppi on upea ilmestys, mutta en villeimmissä unissanikaan osannut odottaa tällaista jackpotia ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä! Kiitos Annalle, että vei Pepin näyttelyyn ja on kouluttanut sen niin hienosti. Iso kiitos Nikolle trimmauksesta ja Annelle Pepin esittämisestä alkuerien aikana. Olisinpa ollut itse paikalla :)
Kuvaaja Kaija Kangas
Seuraava PMW-pentue tulee Pepille ensi vuonna, jos terveystarkastuksissa kaikki on kunnossa. Pepiltä tullaan kuvaamaan myös lonkat perus silmä- ja polvitarkastuksen lisäksi. Näistä suunnitelmista lisää sitten loppuvuonna ;)
Tämä on kyllä kasvattajalle niitä karkkipäiviä, joita tulee harvemmin, mutta jotka piristävät päivää kummasti. Viime viikkoa varjosti se, että Bessien Jessi-tyttö siirtyi kokonaan Satun ja Juhanin omistukseen purentavian vuoksi. Tämä on kasvatuksen ikäviä puolia eli vaikka kuinka tutkit sukutauluja, sieltä putkahtaa jotain täysin odottamatonta. Jessillä on kuitenkin maailman paras koti ja se ettei sitä käytetä jalostukseen ei vähennä yhtään Jessin arvoa lemmikkinä ja parhaana ystävänä <3 Lucas ainakin rakastui leikkikaveriin ihan täysin :)
Ensiksi upea uutinen tältä päivältä: Bessien poika ensimmäisestä pentueesta, Pitmywits Pure Energy eli Erno vei potin kotiin eli Tuomarinkylän KV-näyttelyssä tuloksena hienosti ERI/1 SA PU1 SERT CACIB ROP!!! Soile Bisterin arvostelu oli myös hienoa luettavaa ja kuului näin ”Sopivan kokoinen, hyvä luustoinen, kaunislinjainen uros, jolla hyvät mittasuhteet. Varsin hyvä pää, karvat ok, pyöreähköt silmät. Erinomainen häntä. Liikuu hyvin. Miellyttävä luonne, joskin tarvitsee käsittelyharjoittelua.”
kuva: Arposten perhe
Upeaa, mahtavaa! Onnea Erno ja Katariina! Ensimmäinen PMW-kasvatti, joka sai Sertin ja oli vielä ROP!
Bessien toisen pentueen kasvateista myös kuulumisia. Kävin moikkaamassa Justusta helteisenä perjantaina. Kun näin Justuksen, selkäpiissä meni kylmät väreet. Oikeasti! Se poika on henkeäsalpaavan kaunis ja luonnekin oli aivan ihana. Minä rakastuin! Nyt pitää Justus vain saada näyttelyyn, jotta muutkin saavat ihastella sitä :) Kuva ei tee todellakaan tälle pojalle oikeutta!
Kidin kuulumiset saapuivat myös sähköpostilla ja sillekin kuuluu hyvää. Kidi on kasvanut ja kehittynyt tosi hienosti. Sekin jäi pieneksi, Jennin ja Mikon arvioiden mukaan se on n.32-33 senttiä, aivan kuten odotinkin. Kidille on kehittynyt ihana parta ja muutoinkin on ihan yhtä suloisen näköinen kuin meiltä lähtiessä. Sekä Justus että Kidi ovat perineet äitinsä vesihulluuden :)
Kuva Mikko ja Jenni
