Jopas edellisestä kirjoituksesta vierähti aikaa! Arki, niin ihanaa kuin se onkin, on melkoisen kiireistä. Vain maanantai-iltana ja viikonloppuna ei meidän perheessä harrasteta aktiivisesti eli ovi käy tiuhaan tahtiin.
Agility on löytänyt tiensä minun ja Bessien lukujärjestykseen ja sitä on harrastettu kerran-kaksi viikossa. Viime viikolla treenattiin perjantai-iltana kahdeksan jälkeen parsonporukassa ja itsekseni naureskelin, että vain mielipuolet ihmiset viettävät perjantai-illan huudellen koirilleen ”putkeen!”, ”ota!”. Onneksi parson-ihmisistä näitä mielipuolia löytyy ihan useampi kappale <3
Bessielle tauko on tehnyt hyvää. Omakin jalka nousee vielä yllättävän helposti, joten ilmoittauduin Bessien kanssa vielä tammikuun viimeisen viikonlopun kisoihin. Aikataulutkin tulivat ja pitkä päivä tulossa, kun ensimmäinen startti on 17.10 ja viimeinen 21.35. Eli myöhäiseksi menee! Onneksi hallille on matkaa 5 min, joten kisojen jälkeen pääsee nopeasti sängyn pohjalle (ja kyllä, tietysti jäähdyttelyn jälkeen :)).
Ennen kuin pennut lähtivät aloin ihmettelemään, kun Bono tuntui empivän sohvalle hyppäämistä ja jäikin tuijottelemaan, jos joku sen sinne nostaisi. Ensin ajattelin, että se yrittää pallottaa, mutta sitten aloin sitäkin epäilemään ja kutsuin paikalle hierojan. Meillä kävi hieromassa Jenna Kantola. Jenna tuli kotiin hieromaan, koska Bono on jännittänyt hierontaa vieraassa paikassa niin paljon, että mielestäni täyttä hyötyä ei ole saatu. Bono oli heti paljon rentoutuneempi eikä pitänyt sille tyypillistä älämölöä. Bonon oikea puoli oli ihan jumissa tassun pieniä lihaksia myöten, joten hieronta oli ihan paikallaan. Bessiekin hierottiin, mutta se oli edelleen letkeä kuin letku. Vain pientä jumia sisäreisissä. Hyvässä lihaskunnossa ja hienosti palautunut, kuului tuomio :)
Pitmywits 