Kootut kuulumiset

Huhhuh, kylläpä on ollut blogissa hiljaista! Taas lupaan ja vannon, että nyt yritän päivittää blogia edes kerran kuussa *grin*

Agility
Bessien kanssa ollaan agilityä harrastettu edelleen noin kerran viikossa. Enemmän tarttis treenata, mutta päivät eivät vain anna myöden. Iltaisin hallissa on tietysti treenejä, mutta viikonloppuna voisi yrittää käydä treenaamassa, mutta jotenkin sitä on viikonloppuisinkin löytynyt paljonkin tekemistä. Mutta ollaan myös kisattu harvakseltaan ja kahdesta viimeisestä kisasta on saatu nollat ja viime kisoissa päästiin jopa palkintopallille! Katsoin videoita parin vuoden takaisesta menosta ja kyllä meno on parantunut ja ohjauskin, mutta paljon on vielä tehtävää! Hauskaa meillä on joka tapauksessa :D

Kasvattipäivät
Syyskuussa vietettiin joka vuotisia Pitmywits-kasvattipäiviä ja ihan kivasti oli taas koiria paikalla. Tutustuttiin jälleen Flyballiin, joka oli kaikille uusi laji. Pallohullua porukkaa kaikki! Tässäpä muutama tilannekuva päivästä. Kiitos vielä kaikille osallistujille!

Kaneli treenaamassa

Toinen pöksytyttö, Tyyne
Koko poppoo, vasemmalta oikealle koirat Tyyne, Poju, Kaneli, Bessie, Justus, Kidi, Pate ja Jessi

Erikoisnäyttely

Erikoisnäyttelyssä piipahdin Kanelin kanssa ja esitin myös Kanelin veljen Pojun. Molempien arvostelut olivat hienot ja kehäkäytös ihan mukavaa. Poju oli käynyt näyttelykurssin, minkä selvästi huomasi, mutta minun ja Kanelin kaksi treenikertaa yhdessä olivat vähän turhan vähän :)

Pojun arvostelu kuului seuraavasti (Tuomari Tarmo Viirtelä)

Käytös: rodunomainen lähestettyessä. Koko: hyvä. Hyvä pään muoto mutta hieman korkea otsapenger. Purenta ok. Kaunis ilme. Hyvät korvat. Hyvä kaulan pituus ja lapakulma. Aika lyhyt ja suora olkavarsi. Rintakehä mitattavissa. Hieman pitkä lanne. Hieno häntä. Niukat polvikulmat, matala kinner. Erinomainen karva. Reipas käytös. Hyvä askelpituus.
Tuloksena hienosti PEK3!

Pojun kanssa kehässä

Kanelin arvostelu kuului seuraavasti

Käytös: rodunomainen lähestettyessä. Koko: hyvä. Hyvä pään muoto. Kaunis ilme. Toine korva ajoittain rauhaton. Hyvä kaula ja rungon pituus. Erinomainen etuosa, hyvä rintakehä. Hieno häntä. Hieman niukka polvikulma. Karkea karva. Liikkuu hyvällä askeleella kunhan malttaa. Reipas käytös.Tuloksena Kanelille PEK4. Tuomari kävi ennen viimeisiä kävelykierroksia sanomassa minulle, että tässä tytössä olisi potentiaalia, jos saisit sen vain kävelemään. Ehhehe, Kaneli meni enemmän nelivedolla kuin kävellen :)

Pentuja tulossa?

Bessie minun on tarkoitus astuttaa suurella todennäköisyydellä seuraavasta juoksusta. Uros on valittu, mutta pysyy salaisuutena silmätarkastukseen saakka. Bessien silmät on tarkastettu ja edelleen ovat täysin priimaa. Tästä lisää siis lähitulevaisuudessa!

Pepin masu kasvaa, agilityä ja kasvattien kuulumisia

Pepin raskaus on nyt päivässä 37 ja kun ETA (estimated time of arrival) on päivän 61 tienoilla, yli puolenvälin ollaan jo. Mama-to-be ottaa elon jo hyvin rauhallisesti :) Sijoituskoti Pepin narttupennulle on vielä löytymättä, joten jos sellainen kiinnostaa, otahan yhteyttä!

Kuva Anna Virta
Photobucket

Bessien pennuista Justus tosiaankin esiintyi viime viikonloppuna Turun näyttelyssä. Arvosanaksi Justus sai EH:n hienolla arvostelulla. Justusta ei kävely voinut vähempää kiinnostaa, paljon mukavampaa olisi ollut leikkiä edellä kulkevan kanssa. Justus on siitä ihana uros, että sillä ei ole kenellekään pahaa sanottavaa, häntä heilui ihan koko ajan. Jos Justus saadaan esiintymään kunnolla, uskoisin sen pärjäävän myös näyttelyissä!

Justuksen siskolta Riolta tuli myös kuulumisia ja kuvia. Rio on myös edelleen se ”Justiina”, jollainen se oli meillä eli täynnä virtaa ja aina valmis toimintaan. Riosta otettiin syksyllä kuvia ja tässäpä parhaimmat teille näytille. Kaunis Rio! Kuvat Mari Joutjärvi
Photobucket

Photobucket

Just-pentue on luonteiltaan tuntunut perineen äitinsä iloisen elämänasenteen. Bessien viimeisestä pentueesta olenkin sitten haaveillut tekeväni jotain erityistä, mutta se vaatii parin tähden ja kuun asettumista oikeisiin uomiin. No pentueen ajankohta on aikaisintaan loppuvuodesta tai sitten ensi keväänä eli vielä on aikaa :)

Niin ja se agility! Bessien kanssa ollaan tasaisesti starttailtu kolmosissa. Ei mitään menestystä, yksi ainoa tuloskin vasta, mutta eilen esimerkiksi parilla radalla yksi pieni ohjausvirhe (josta hylky) ja muutoin puhdas rata eli jos me edes yksi nolla tälle vuodelle saataisiin?

Tuure agilityn 3-luokkaan ja pentutulokkaita!

Viikko sitten käytiin lasten kanssa katsomassa kotiseuran 2-luokan kisoja, tietysti tarkoitus oli katsoa Tuuren kisat pääasiassa. No Hanna ja Tuure nappasivatkin sitten jättipotin 0-voitollaan ja siirtyivät agilityn kuninkuusluokkaan kisaamaan. Toisilla se on vaan taito hyppysissä. Hienoa Hanna ja Tuure! Tuure on kyllä loistava agilitykoira ja olisi varmasti sopivan nartun kanssa myös mainio jalostuskoira eli Tuurea voi sopivat, PLL-vapaat nartut kysellä tosi tarkoituksella ;)

Kuva

Mekin kisasimme Bessien kanssa edellisenä päivänä ja tehtiinpä me ensimmäinen tuloskin 3-luokassa. Kepeiltä tuli 5 virhepistettä ja yliaikaa lähes 3 sekuntia. Ihanneaika oli tiukka, kun vain neljä koirakkoa pääsi alle ihanneajan (muistaakseni). Kepeille mentiin avokulmassa putkesta ja sain Bessien sisään hienosti, mutta en varmistanut sitten seuraavia keppivälejä ja Bessie lopetti kepit kesken. Ei se 0 kaukana ollut :)

Ensi vuonna joukkoon liittyy Digi(t), joka tulee Double Barrel’s -kennelistä minun ja Sari Puusaaren omistukseen. Digi muutta asumaan Giga-parsonin ja Ainon luokse Iijoelle. Digin harrastuksena tulee olemaan pääasiassa agility.

Digi eli Double Barrel’s Mix Of A Nut-Bolt (Wyndhaven Thunderbolt x Double Barrel’s Nutmeg)

Todennäköisesti samalla kerralla Pitmywits-joukkoon (yhdessä Sarin kanssa) liittyy myös narttu, mutta siitä lisää kunhan asia varmistuu. Pepin juoksujakin odotellaan, katsotaan vieläkö tälle vuodelle ollaan astutusreissulla :)

Tulevia ja menneitä juttuja!

Oikeesti, mä en ymmärrä miten nuo muut kahden pienen lapsen äidit ehtivät päivittää blogiaan vähintään kerran viikossa. Minä ehdin avata koneen ehkä kerran viikossa, muuten tarkastan sähköpostit ja facebookin kännykällä. No tai siis älypuhelimella ;)

Tiivistetysti tapahtumia eli Bessien kanssa kisattiin ekat kisat kolmosissa ja vaikka radat olivat haastavia, siellä oli ihan kivoja toivonpilkahduksia ja en sentään itkien joutunut lähtemään radalta pois vaan päästiin molemmilla radoilla ihan maaliin saakka. Nyt sitten tuli pieni tauko juoksujen muodossa, mutta marraskuussa taas palataan kisakentille.

Syyskuussa meillä oli kasvattitreffit ja tosi kivasti kasvatteja olikin paikalla. Ensimmäisät Pure-pentuetta edusti Ava, toista Apple-pentuetta Pate, Peppi ja Jaffa. Viimeisimmästä Just-pentueesta paikalla olivat Rio, Jessi, Kidi ja Justus. Tosi iso kiitos kaikille mukavasta päivästä! Jokainen oli kyllä todella lupaava agilitykoiran alku! Kuvat olivat sen verran tärähtäneitä eikä minun kamerani pysynyt mukana vauhdissa etten niitä nyt tänne sitten linkittele :)

Lokakuun alussa lähdin sitten Erkkariin turistiksi. Erkkarissa ainoastaan ihanainen Rio esiintyi EH:n arvoisesti. Se tyttö on kyllä sulava liikkuja ja kantaa itsensä hienosti. Rion ensimmäinen näyttely vähän aikaisemmin meni loistavasti ja Rio sijoittui heti PN-kehässä (PN4)! Törmäsin myös Pepille sulhaseksi suunnittelemaani urokseen. Haastattelin uroksen emäntää vähän tarkemmin ja se vahvisti sitä, mitä olin jo Anjalta kuullutkin. Pepin hienojen terveystulosten vahvistuttua (silmät ok, polvet 0/0 ja lonkat A/A) soittelin ja sovin sitten Cassun jalostuskäytöstä Cassun toisen omistajan, Merjan, kanssa. Eli nyt se on sitten sovittu! Peppi treffaa seuraavista juoksuista (jos alkavat joulukussa) komean Cassun, Tallitontun Ylipäällikön.
Päivittelen kotisivuille tiedot, kunhan taas löydän hetken!

Bessie agilityn 3-luokkaan!

VIHDOIN! Perjantaina oli meillä hyvä päivä ja saimme viimeisen nousunollan ja nousimme agilityn 3-luokkaan. Jee!

Perjantaina oli vain yksi rata 2-luokille tarjolla TSAUlla ja osallistujiakin mini-luokassa vain neljä eli tiesin jo radalle lähtiessä, että vain 0-voitto riittäisi nousuun. Rata vaikutti haastavalta, muttei mahdottomalta. Kepeillevienti tapahtui renkaan jälkeen 90-asteen kulmassa ja keppien jälkeen oli pituus taas melkein 90-asteen kulmassa ja putken ”väärä” pää. Radalla oli myös kolme putkea peräkkäin eli vauhtia tuli pakostakin.

Melkein sössin radan jo rataantutustumisessa, kun katsoin, että este 16 on kontaktin jälkeinen hyppy, johon mennään takaakierrolla. Onneksi minuuttia ennen rataantutustumisen loppua huomasin, että sehän suoritetaankin ihan suoraan hypäten! Radalla sitten tuo este oli meillä melkein kompastuskivenä, kun valssi jäi vähän lyhyeksi ja meinasin Bessien törkätä vängällä esteen taakse. Onneksi haltuunotto toimi nyt kisoissa, vaikka se keskiviikon treeneissä ei toiminutkaan. Sitten loppusuora ja melkoiset tuuletukset. Hyvä Bessie! Ekat kolmosten kisat on sitten varmaankin kotikisat :)

Kuva Tiina Selenius
Photobucket

 Photobucket

Lauantaina pyörähdettiin Bessien kanssa tämän vuoden ensimmäisessä (ja todennäköisesti viimeisessä) näyttelykehässä. Ruotsalainen tuomari tykkäsi Bessiestä EH:n verran. Arvostelun tulkitsemiseen olisi tarvittu apteekkaria, mutta sen mitä sain selvää oli, että Bessiellä oli tuomarin mielestä hyvä koko, hyvä turkki jne. Miinusta oli liian pitkä selkälinja ja liikeet kropan alla. Niin ja ”esitetään hieman pehmeässä kunnossa” eli Bessie on läski! Täytyy varmaan pistää se laihdutuskuurille :D
Kuva Katja Kosonen
Photobucket

LUVA!

Bessien kanssa kisattiin sunnuntaina kolme starttia kotikisoissa. Kahdesta ekasta radasta en viitsi edes puhua. Oletin, en ohjannut ja jos ohjasin, ohjasin huonosti. Positiivista oli molemmilla radoilla kuitenkin: ekalla pysyin Bessien vauhdissa hyvin ja toisella tein hienon sylkkärin (sylikäännöksen) – mutta muutoin oli huonoa menoa. Toisen radan jälkeen olin jo valmis heittämään hanskat tiskiin, mutta päätin purra hampaat yhteen ja mennä sen kolmannen radan.

Kolmas rata vaikutti aika haastavalta, kun katsoi medien ja maksien menoa. Hirveän paljon mentiin muurin sijaan puomille ja väärään putken päähän. Tiesin siis, että tarkkaa ohjausta ja merkkausta tarvittiin, jotta Bessie kulkisi kuin unelma. Ennen vuoroamme keskityin Bessien kanssa leikkimiseen, tyhjensin pääni ja keskityin suoritukseen. Alku lähti hienosti menemään. Seitsemäs este oli putki ja se oli ns. väärä putken pää. Sen ohjaus meni tosi upeasti, otin Bessien hypyn jälkeen kontaktiin ja vapautin putkeen. Sitten oli keinu, keinun jälkeen hyppy, josta putkeen, jonka kulma oli hiukan piilossa. Mutta upeasti Bessie luki minun liikettäni ja lukitsi putken. Putken jälkeen kiivettiin puomille. Kontakti otettiin hienosti ja tässäkin hyvä ohjaus putkeen.

Putkesta oli vuorossa kepit ja maltoin antaa Bessielle tilaa hakea itse kepit. Kepit tarkasti loppuun saakka hoppuilematta, käännös takaisin, hyppy ja A. A:lle pieni pysäytys ja tarkka merkkaus putkeen. Putkesta olikin seuraavana muuri ja edelliseltä radalta oppineena jäin muurin eteen ja merkkasin sen varmasti. Sitten olikin se vaikein kohta, johtuen juoksuvauhdin hidastumisesta eli kolmen esteen pitkä loppusuora. Bessie irtosi hienosti kaksi ekaa estettä ja kolmannen kohdalla kääntyi katsomaan minua, pyörähti ympäri, mutta onneksi ymmärsi ”eteen”-käskyn ja hyppäsi viimeisen esteenkin! Se oli nolla! Kaisalta oppineena tätä kyllä tuuletettiin!

Sijoitus meillä oli toinen, hävittiin voittajalle 0,04 sekuntia eli se pieni pyörähdys siellä lopussa vei meiltä voiton. No voitto suotiin seurakaverille oikein mielellään :) Tuomari kehui erikseen minien ohjaamistyötä ja me saatiin tuomarilta erikoishuomio parhaasta tuuletuksesta :D Tämä valoi luottamusta siihen, että eiköhän me kolmosiin tämän vuoden puolella olla jo valmiita ;) Todennäköisesti siis ennen synnytystä ei enää kisata, kun kisoja ei ole sopiviin aikoihin tässä lähistöllä. Mutta katsellaan päivä kerrallaan.

Mamman pikku-voittaja, maailman paras agilitykoira Bessie!
Photobucket

We love agility!

Jopas edellisestä kirjoituksesta vierähti aikaa! Arki, niin ihanaa kuin se onkin, on melkoisen kiireistä. Vain maanantai-iltana ja viikonloppuna ei meidän perheessä harrasteta aktiivisesti eli ovi käy tiuhaan tahtiin.

Agility on löytänyt tiensä minun ja Bessien lukujärjestykseen ja sitä on harrastettu kerran-kaksi viikossa. Viime viikolla treenattiin perjantai-iltana kahdeksan jälkeen parsonporukassa ja itsekseni naureskelin, että vain mielipuolet ihmiset viettävät perjantai-illan huudellen koirilleen ”putkeen!”, ”ota!”. Onneksi parson-ihmisistä näitä mielipuolia löytyy ihan useampi kappale <3

Bessielle tauko on tehnyt hyvää. Omakin jalka nousee vielä yllättävän helposti, joten ilmoittauduin Bessien kanssa vielä tammikuun viimeisen viikonlopun kisoihin. Aikataulutkin tulivat ja pitkä päivä tulossa, kun ensimmäinen startti on 17.10 ja viimeinen 21.35. Eli myöhäiseksi menee! Onneksi hallille on matkaa 5 min, joten kisojen jälkeen pääsee nopeasti sängyn pohjalle (ja kyllä, tietysti jäähdyttelyn jälkeen :)).

Ennen kuin pennut lähtivät aloin ihmettelemään, kun Bono tuntui empivän sohvalle hyppäämistä ja jäikin tuijottelemaan, jos joku sen sinne nostaisi. Ensin ajattelin, että se yrittää pallottaa, mutta sitten aloin sitäkin epäilemään ja kutsuin paikalle hierojan. Meillä kävi hieromassa Jenna Kantola. Jenna tuli kotiin hieromaan, koska Bono on jännittänyt hierontaa vieraassa paikassa niin paljon, että mielestäni täyttä hyötyä ei ole saatu. Bono oli heti paljon rentoutuneempi eikä pitänyt sille tyypillistä älämölöä. Bonon oikea puoli oli ihan jumissa tassun pieniä lihaksia myöten, joten hieronta oli ihan paikallaan. Bessiekin hierottiin, mutta se oli edelleen letkeä kuin letku. Vain pientä jumia sisäreisissä. Hyvässä lihaskunnossa ja hienosti palautunut, kuului tuomio :)

Viimeinen ilta yhdessä, sniff!

Tänään Justus lentää ensimmäisenä pentuna pesästään ja eilen piti jo hiukan vetistellä pentujen turkkeihin, kun leikkasin niiltä viimeistä kertaa kynsiä. On ne vaan kaikki niin ihania ja rakkaita! Vaikka legginseissä on reikiä, uusi Marimekon kylpytakki sai osansa hampaista ja pissaa on siivottu niin, että hirvittää – ei tämä silti ole niin helppoa. Onneksi pennuilla on hyvät kodit tiedossa.

Justus, the lelukoira
Photobucket

Kaikki tytöt
Photobucket

Jessi ja Jamo
Photobucket

Jessi ja Justus
Photobucket

Koko perhe
Photobucket

Bessien ja Bonon kanssa ollaan jo palattu pikkuhiljaa arkeen ja viikonloppuna tytöt pääsivät taas juoksemaan metsään vapaasti. Vapaanajuoksu rajoittuu melko lailla viikonloppuihin, kun pimeä tulee niin nopeasti. Toki taskulampun kanssa metsään voisi silti mennä ja se on meillä edessä tänään illalla.

Lunta, sitähän meillä riittää
Photobucket

Bessien kanssa käytiin maanantaina ekaa kertaa ottamassa pieni radanpätkä agilityhallilla, kun hain sieltä samalla froteeloimet pentupakkaukseen. Oli kuin ei koskaan pois oltaisi oltukaan. Bessie siis :) Minun ohjaukseni oli jähmeää. Jalka nousi onneksi melkolailla entiseen malliin eikä mahakaan tykännyt kyttyrää lisääntyneestä vauhdista. Ensi viikolla alkaa sitten treenit ja kuun lopussa ajattelin vielä käydä starttaamassa kolme kisaa omissa kotikisoissa. Niiden jälkeen katsotaan mikä olo on, että vieläkö kisataan vai jätetäänkö se pienimahaisemmille.