Skip to content

LUVA!

1.2.2011

Bessien kanssa kisattiin sunnuntaina kolme starttia kotikisoissa. Kahdesta ekasta radasta en viitsi edes puhua. Oletin, en ohjannut ja jos ohjasin, ohjasin huonosti. Positiivista oli molemmilla radoilla kuitenkin: ekalla pysyin Bessien vauhdissa hyvin ja toisella tein hienon sylkkärin (sylikäännöksen) – mutta muutoin oli huonoa menoa. Toisen radan jälkeen olin jo valmis heittämään hanskat tiskiin, mutta päätin purra hampaat yhteen ja mennä sen kolmannen radan.

Kolmas rata vaikutti aika haastavalta, kun katsoi medien ja maksien menoa. Hirveän paljon mentiin muurin sijaan puomille ja väärään putken päähän. Tiesin siis, että tarkkaa ohjausta ja merkkausta tarvittiin, jotta Bessie kulkisi kuin unelma. Ennen vuoroamme keskityin Bessien kanssa leikkimiseen, tyhjensin pääni ja keskityin suoritukseen. Alku lähti hienosti menemään. Seitsemäs este oli putki ja se oli ns. väärä putken pää. Sen ohjaus meni tosi upeasti, otin Bessien hypyn jälkeen kontaktiin ja vapautin putkeen. Sitten oli keinu, keinun jälkeen hyppy, josta putkeen, jonka kulma oli hiukan piilossa. Mutta upeasti Bessie luki minun liikettäni ja lukitsi putken. Putken jälkeen kiivettiin puomille. Kontakti otettiin hienosti ja tässäkin hyvä ohjaus putkeen.

Putkesta oli vuorossa kepit ja maltoin antaa Bessielle tilaa hakea itse kepit. Kepit tarkasti loppuun saakka hoppuilematta, käännös takaisin, hyppy ja A. A:lle pieni pysäytys ja tarkka merkkaus putkeen. Putkesta olikin seuraavana muuri ja edelliseltä radalta oppineena jäin muurin eteen ja merkkasin sen varmasti. Sitten olikin se vaikein kohta, johtuen juoksuvauhdin hidastumisesta eli kolmen esteen pitkä loppusuora. Bessie irtosi hienosti kaksi ekaa estettä ja kolmannen kohdalla kääntyi katsomaan minua, pyörähti ympäri, mutta onneksi ymmärsi ”eteen”-käskyn ja hyppäsi viimeisen esteenkin! Se oli nolla! Kaisalta oppineena tätä kyllä tuuletettiin!

Sijoitus meillä oli toinen, hävittiin voittajalle 0,04 sekuntia eli se pieni pyörähdys siellä lopussa vei meiltä voiton. No voitto suotiin seurakaverille oikein mielellään :) Tuomari kehui erikseen minien ohjaamistyötä ja me saatiin tuomarilta erikoishuomio parhaasta tuuletuksesta :D Tämä valoi luottamusta siihen, että eiköhän me kolmosiin tämän vuoden puolella olla jo valmiita ;) Todennäköisesti siis ennen synnytystä ei enää kisata, kun kisoja ei ole sopiviin aikoihin tässä lähistöllä. Mutta katsellaan päivä kerrallaan.

Mamman pikku-voittaja, maailman paras agilitykoira Bessie!
Photobucket

Mainokset
3 kommenttia leave one →
  1. 1.2.2011 12:14

    Voi vitjat kun olis voinu olla tuulettamassa mukana! Varmaan ihan käsittämätön fiilis! Bessien menoa on kyllä ihana katsoa, se menee niin hienosti! Ja sää vielä meinasit lyödä hanskat tiskiin… hyvin sait ittes tsempattua. Kaikki ei muuten siihen pysty.

  2. 1.2.2011 12:20

    Onnittelut luvasta!!! :D

  3. Marja permalink
    2.2.2011 10:40

    Onnittelut vielä tätäkin kautta! Eikä ole vatsatauti iskenyt! Varaudu siihen, että agility on aina tällaista kisoissa. Pää pitää välillä tyhjätä, ottaa virheistä opiksi ja mennä aina uudelleen ja uudelleen radalle. Tätä itsellenikin hoen pitkän hyllyputken jälkeen. Noukin niitä plussia, niitähän löytyy joka radalta paljon. Teidänkin ekoista radoista löytyi paljon hyviä suorituksia! SE on NIIN pienestä kiinni se virheen tuleminen!
    Ja jos koira on riemuissaan maaliin tullessaan, niin jo siitä saa ja pitää olla onnellinen. Silloin tietää ohjanneensa ainakin niin, että koira tietää tehneensä oikein! Tsemppiä jatkoon!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s